j'aime

asioita, joista olen onnellinen tällä hetkellä

ystävät, uudet ja vanhat

vapauden tuntu täällä

ensi viikonlopun pariisin reissu

tämä maa

matkasuunnitelmat

tämän hetkinen elämä

nutella letut

kuvat we<3it

ikävä. TÖIHIN!

siis mulla on kauhea ikävä töihin ja töiden tekoa. tää on ihan hullua. täällä kolmeviikkoa on vierähtänyt ja ne on tuntunu ihan lomalta, kiitos ei niin rankkojen kouluviikkojen ja mukavien ihmisten. ja mun yökukkumiseni hereillä on vaan pahentunut, kun ei ole sitä 7päiväistä työviikkoa, mitä suomessa tottunut tekemään (enemmän tai vähemmän, riippuen motivaatiosta koulua kohtaan). tälläkin hetkellä valvon vielä eilisillä silmillä ja mietin miten mukavaa olis nyt nukkua uuvuttavan lauantai tuplavuoron jälkeen. hullu ihmislapsi. olen myös päättänyt lisätä tänne kuvia, jotta yhdelle lukijalleni (kiitos äiti?) tulee jotain muuta katseltavaa kuin pelkkää mustaa valkoisella. tässä se siis tulee, ensimmäinen kuva:

metrilakuja tivolissa. huisi mesta. menen vielä ja voitan sen MacBook Pron!

tänään oltiin siis vaihtareiden kanssa tivolissa, joka on tullu kaupunkiin kolmeksi viikoksi, ja laatu on pikkasen parempi ku suomalaisessa nimeltä mainitsemattomassa tivoliyrityksessä. laitteet oli ihan hulluja ja en tiedä, miks edes suostuin menemään kaikkista hurjimpiin (maailmanpyörään, ei vaines). mutta sinne on pakko päästä uudelleen hakemaan se adrenaliinihumala, josta varmaan vietän tällä hetkellä jotain hangover vaihetta, kun ei nukuta.

olen myös päättänyt siistiä blogini kirjoituksia, ja päivittää myös päivittäisistä asioista, enkä kerran viikossa, siitä, miten olen edellisviikolla juhlinut (lomallahan täällä ollaan, ja jollain se on ittesäkin väsytettävä, kun ei ole työarkea uuvuttamassa). eli teen siis niin sanotun blogielämäntapaparannuksen. << ei hajuakaan voiko tuollainen sanahirviö olla yhdyssana.

ensi viikonloppuna pariisiin. uskon, että viikonlopusta tulee mahtava ja päätin, että siitä kuvat tulevat vain ja ainoastaan tänne, eikä feisbuukkiin, sillä koukutan muutkin, kun äitini tähän blogiin. lupaan muutenkin yrittää parantaa kuvamäärääni, mutta ku se on kauheen noloo, jos näyttää turistilta kuvaillessaan kaikkia kirkon pylväistä linnunpönttöihin (kyllä yhdessä puistosa bongattu pulupönttö)

ai kauheeta, mulla on herätys 11.30 eli abauttiarallaa noin 4tunnin päästä, koska kello 13.00 pitää olla virkeänä ja jotenkin levänneen oloisena vuokraisännän perheen luona sunnuntailounaalla.

nytte se on Bonne Nuit, ja meikä yrittää sängyn kitinästä huolimatta saada unta palloon, että jaksaa huomennakin jotain touhuilla.

-vilperi

il est quatre heures moins vingt-sept du matin.

viikko mennyt taas ja olen kokonaan kaikessa ''kiireessä'' unohtanut päivittää blogiani. pahoittelut kaikille teille 0-1 lukijalle (kommentoikaa nii tiijän et lukeeko tätä koskaan ketään vai kirjotanko tätä vaan siksi, että Suomeen 5kuukauden päästä palatessani saan naureskella ja itkeskellä tapahtumille täällä)

Viikko oli tosiaan kiireinen. Kahdella koulupäivällä varustettu AHKERA viikko. no huomenna pitää olla ahkera, koska mun pitää sunnuntaina klo 12 mennessä palauttaa yhden ryhmätyön osio koulukaverille, joka kokoaa raportin yhteen. Sunnuntaina myös menemme juhlalliselle (?!) lounaalle vuokraisännän ja hänen vaimonsa luokse. onneksi klo 13, että aamulla saa nukkua pitkään ja sen jälkeen saa mm. varailla matkaa pariisiin. junaliput ostin jo, hintaa huikeat 26e, 12-25 -kortilla olisin säästänyt 5e, mutta itse korttihan maksaa sen 50euroa (tosin tiedän, että pitkällä aikavälillähän se ois fiksu hankinta, mutta ei ajatella niin pitkälle).

Oli myös kahdet bileet. (eli tekemistä riitti, eikä voi väittää etten olisi ehtiväinen tapaus) keskiviikkona Fuck the Valentine's -bileet ja yllätys sinällään, että jatkot oli perinteikkäässä Cotton Clubissa, johon kaikki vaihtarit tuntuu olevan hullaantuneita. Paikka on toisaalta kiva, mutta sopivan kokoinen max 100 hengelle, eikä yhdellekään enempää. Torstaina aamuna baarin jälkeen bussilla kotiin tullessani olin varmasti näky tuhannen tuiterissa töihin menijöiden keskuudessa. Rappukäytävässä törmäsin vielä seinänaapuriimme, joka niin armeliaasti aina suoltaa ranskaa ja yrittää viritellä keskustelua. joko sillä on muistihäiriö, tai se ei erota mua ja mun pitkähiuksista blondia kämppistä (osaa ranskaa) ja se aina selittää mulle ummet ja lammet.  tai niin mä ainakin luulin torstai aamulla kännissä, että en pääse siitä eroon ku halusin vaan raahautua omaan narisevaan sänkyyni ja nukkua humalan pois. Herätessäni 10.00 en kyllä ollut kuoseissa raahautumaan 11.30 alkavalle saksan tunnille, vaan jäin kotiin suosiolla nukkumaan (ahkera, silti.)

Torstai päivä meni hyvinkin paljolti kotona selaillessa juutuubia ja darrajäädyttäessä. vihdoin ja viimein pääsin elämässäni uuteen vaiheeseen klo 18.30 ja päädyin suihkun kautta Leader Pricen viinihyllyille (=heaven), tai no naapurissa oleva leaderprice jättää kylmäksi, mutta se on oiva hätävara. Viinihyllyä paniikissa (bussien takia) edestakaisin seilaillessani, koin jonkun järkyttävän AHAAELÄMYKSEN ja päätin ottaa talon halvinta viiniä, myöhemmin selvisi, että halpa ei olekaan hyvää ja ota seuraavaksi suosiolla se 2,5e tuttu ja turvallinen viini.

Keskustassa päädyin Annikan kanssa Mäkin kautta Steffille ja Evalle, jossa vihdoin ja viimein karmaiseva totuus halvasta viinistäkin paljastui. S:n&E:n luota mentiin Korealaisten luo, jossa oli THE PARTY OF THE MONTH -alottelut. Jep jep, ranskalaiset ihmiset on yliherkkiä, koska TPOTM -bileissä piti yrittää ollaa suht hiljaa (hyvä yrittää, kun asunto täynnä meukkaavia latinoja), koska naapurit olivat jo valittaneet (kummastuttavaa, sillä yleensä soittavat suoraan poliisit) ja tietenkin haluttiin, että siellä oltas saatu olla pitkään. yllättäen poliisit saapuivatkin paikalle oikein 3hengen voimin puoliltaöin ja siirryttiin Manhattanille karnevaalikekkereihin. Manhattan on kyllä yks maailman oudoimmista baareista, mut tarjoaa kaupungin parhaimmat Mojitot. Manhattanilta Cottoniin, joka oli ihan liian ylikansoitettu, ja mulle tuli väenpaljoudesta ahdistus, ja olin kotona jo 04.00 (PÖYRISTYTTÄVÄÄ) ja meikän vakkaritaksi ei vastannut, ja olen syvästi pettynyt.

olen muunmuassa fiksuna poikana nukkunut viimeyön ikkunan auki ja vedosta johtuen, nyt on hiukan paikat jumissa.

ihmiset täällä on muuten parhaita, jos en ole vielä sitä maininnut.

HEI JA MUUTEN!

haluan uunilohivinkin, koska keskustan kauppahallin kalatiski on houkuttava! ja voiko uunilohen tehdä kookoskermaan? VINKKEJÄ ODOTELLESSA

myös ruisleipää ja salmiakkia ja Jägermaisteria (ranskan valtio ei vissiin välitä saksankielisistä viinaksista) saa lähettää osoitteeseen 35 rue Marcelin Berthelot, 10000 Troyes, FRANCE (ja siihen voi varmuudeks lisätä johonkin kohtaan, mikä mulle on vielä epäselvä (3éme étage ja residence N°32 tms)

-vilperi

Stratégie du communication externe

EIIIII! eilen oli siis ensimmäinen kunnollinen koulupäivä, ja kun se oli ohi, toivoin todella, että en olisi ottanut tota kurssia. Ei paha sinällään, että kurssi kestää 2päivää ja siitä saa 2,5op, MUTTA probleema on, että toi on kaukana ulkoisen kommunikoinnin strategioista. tai sitten sillä opettajalla on vaan ongelma sen kanssa. Eilinen meni tehdessä brändi -karttoja ja brändien sijoittelua x- ja y- akseleille. eli samaa, mitä tuli tehtyä viime lukukautena rakkaassa (paskassa) Turun AMKssa. no positiivista on se, että osaan ton jo, vaikka olenkin nyt maisteritason kurssilla täällä. helppoa elämää.

takaisin opettajaan. hauska tyyppi, ei siinä mitään, mutta kun organisointikyky ja aikataulusta kiinni pitäminen ei oo sen parhaimpia puolia, ni nyt pitää tehdä 2-3sivun kirjotelma, jossa kritisoin toisen ryhmän tekemistä 3minuutin esitelmän pohjalta. tosin helppoa on kritisoida Abercrombie&Fitch Night Club -brändi laajennusta, koska kurssi ja koko koulu keskittyy Luksusmatkailuun ja luksusravintola johtamiseen. ABERCROMBIE JA FITCH EI OLE LUKSUSBRÄNDI! terveisiä ranskankielisille maistereille.

meidän ryhmä on kokonaan vaihtareista koostuva ja ollaan superparhaita. tehdään brändilaajennus BVLGARILLE! koska niillä on jo hotelleja ja ravintoloita erikohteissa, niin mehän mennään helpoimman kautta ja halutaan Bvlgarille myös loistoristeilyjä Välimeren ja Karibianmeren alueelle. Markkinointi alueena rakas Itä-Eurooppa ja uusrikkaat nuoret, koska niillä on rahaa ja ne tykkää Bvlgarista. ja tämän takia joudun raahaamaan läskin suomalaisperseeni perjantai-illalla koululle 17.15>>

tänään elämä on mukavaa, koska on vapaapäivä ja ainoat päivän velvotteet on käydä International Officessa ja pankissa, muuten saan sluibailla kotona.

LE PHOTO.

Kuvia Reissusta

linkistä pääsee sitten kattomaan kuvia mun faboon! khehehe. en jaksa lisätä tänne.

AU REVOIR, BONNE WEEK-END

first week in France - done!

Ensimmäinen viikko Ranskassa takana, ja kivaa on ollut (ainakin 90% ajasta). Hirveesti uusia ihmisiä, mutta onneksi tupakointi on sosiaalinen tapa ja sen kautta tutustuu yleensä parhaimpiin tyyppeihin. Kaikki kenen kanssa oon jutellu on mukavia ja ainakin vielä juttua riittää, ku kyselee peruskysymykset: mistä päin, minkä ikänen ja mitä opiskelee. suomalaisten kanssa en oo niin hirveesti vielä ehtinyt sosialisoitumaan, ku ne vaikuttaa sen verran hissukoilta ja tylsiltä suomalaisilta, että mieluummin pysyn itävaltalaisten ja latvialaisten leirissä. terhiä ja annikaa unohtamatta.

myös ensimmäiset koulupäivät on lusittu ja huomenna onkin perjantai. Maanantaina ja tiistaina oli jumalattoman paljon kuunneltavaa ja uutta infoa, että en oo ees enää varma muistanko kaikkea. mm avasin vissiin jossain välissä ranskalaisen pankkitilin (koska pankkihan lahjoittaa minulle ja muille vaihtareille, jokaiselle 45e puhdasta rahaa tilille.)  keskiviikkona alkoi ranskan intensiivikurssi, ja jumankekka, en muistanukkaan et tää kieli on niin samperin vaikeeta. poikkeuksien poikkeusten jälkeen ehkä joskus on pieni pilkahdus logiikkaa ja sitten taas siihenkin löytyy poikkeus. ja puolalaiset on yksinkertasia ja tyhmiä. ainakin kielten opiskelussa. vatipäät.

C'est quoi? - C'est une bouteille de vodka. Eilen oli Bad Taste -partyt Barjossa, ja siitä taas Cottoniin. EIKÖ TÄÄLLÄ OLE MUUTA. Annikan sanoja lainaten: Ei enää arkikännejä. Olo oli taas sen mukainen, kun aamulla heräs, että on nautittu yks tai kaks liikaa :D

kohti parempaa ranskankielen hallintaa ja lämpimämpiä säitä!
-vilperi

worst hangover in years

eilen oli tosiaan ekat bileet, joihin osallistuttiin. Vaihtareita oli tosi paljon ja oli kiva päästä tutustumaan uusiin ihmisiin. Ennen bileitä ajateltiin Annikan kanssa, että pakko saada suomalaiseen tyyliin etkot, ja minä ahkerana poikana kävin kaupassa ostamassa 3pulloa valkkaria (hinta yhteensä 11e?). Suruksemme huomasimme bussiaikatauluja tutkiessa, että täällä perkeleessä ei mene busseja klo 20 jälkeen enää minnekään! no kävely keskustaan ei varmasti kesällä ole mikään ongelma tai jos olisi lämpimämpää. matkaa huikeat 2-3kilsaa.

Kaiken tämän jälkeen vihdoin ja viimein ja paskojen Mojitojen myötä, pääsimme itse ''bile''paikalle. Le Salsa bar, kuulostaa paikalta, jossa soisi hyvä lattarimusa ja meininki olis villiä. Not. LE SALSA bar olikin istuskelupaikka, mutta se oli kivaa, koska siinä pystys tutustumaan ihmisiin. Jossain vaiheessa, monien rommipaukkujen (enemmän kuin 4cl) jälkeen siirryimme CottonClubille, jossa soi kunnon tekno ja paikka oli kiva. tosin hiukan pieni, mutta mukava. baarithan täällä menevät kiinni, kun asiakkaat häipyvät tyylillä, mutta Suomen tavoin, sitä alkoholia vedettiin kaksin käsin. Cottonista yritettiin siirtyä johonkin toiseen paikkaan, mutta humalatilani takia (kaiketi) ei päästy sisään. Kotiin tultiin kuudenaikoihin kuulemma (Aiva kertoi näin), ja joku vanha herra oli rappukäytävässäkin hyssytellyt. Seinät ovat täällä kuin paperia. tälläkin hetkellä Naapurissa on kunnon ruokajuhlat ja kaikki höpötys kuuluu meille asti.

Tänään olen siis kärsinyt megalomaanista krapulaa koko päivän, ja missasin kaupunkikierroksen. Terhin mukaan oli ihan huono, joten en kaiketi missannut muutakuin useat kirkot. Valmistaudutaan tämän illan koitokseen, mutta suunnitelmissa oli naapurin taiwanilaisen ja puolalaisen kanssa, että tultais yhdessä kotiin jo kahdelta. saa nähdä ;).

-vilperi

jö nö kompräänd pa?

eli siis eilen lennettiin Pariisiin, ja aika väsyneillä tunnelmilla oltiin kaikki kolme koneessa. Mä en vaan saanu kaikelta jännittämiseltäni unta, ja olen varma, jos oisin saanu, olisin myöhästynyt koneesta ja kaikesta. Helsingissä oli vielä helppoa ja tuttua kaikki, mutta Charles de Gaullen -lentokenttä on yhtä hankala ku nimi kertoo. Ja sieltä selviäminen Gare l'Estille Pariisiin oli varsinainen seikkailu matkalaukkujen ja nikotiininpuutteen ja väsymyksen takia. Ja kiitos Annikan 40kilon tavaramäärän.

Troyesin päässä kaikki oli todella ystävällisiä ja auttavaisia. Koulusta olen löytänyt jo tärkeimmän, eli röökipaikan. ja vessan! Kotiin päästessä oli hankaluuksia alaoven kanssa, joka kaiken yrittämisen jälkeen (itse en yrittänyt vaan joku tuutoreista) olikin ollut auki. sitten tuli vastaan kotiovi ja koti ja kämppis, Aiva, joka on kivanolonen tyyppi, kuhan ehtii tutustumaan. Eilen olin vaan niin väsynyt, et en jaksanu oikeen keskustella. Nyt 12tunnin yöunien jälkeen NATISEVASSA sängyssä, ja höttötyynylläni, olen saanut jo jotain ulos itsestäni ja hänestä. Ajattelin pian lähteä etsimään kauppaa ja tupakkakauppaa, sillä Ranskassa en ole vielä todistanut, että ruokaa ja tupakkaa saisi saman katon alta. Mutta ensiksi Landlord Muriel ja hänen aviomiehensä BOB, tulevat kylään.

Lupaan kuvapostauksen kunnollisen kämpästä ja kaikesta kunhan jaksan/saan aikaseks.

AINIIN 3pvän Bileranneke taskussa! HEHE. tosin eiliset bileet meni ohi :(.

-vilperi

hyvää yötä ja huomenta Ranska

ei hitto. nyt se on lähellä. lähtö Ranskanmaalle siis. eijuma! panikointia, tupakkaa, jännäkakkaa ja kaikkea. tunteet vaihtelee laidasta laitaan; surullisesta iloseen, haikeesta innostuneeseen. äitin kanssa vietetään modernia perheyötä, koneilla, koska kumpaakaan ei nukuta. mä en tiedä miksei sitä nukuta, ku ei se ees oo lähdössä minnekään? kai?

mulla on siis ihan absurdi olo koko lähdöstä ja viidestä kuukaudesta ulkomailla. tuntuu siltä, että lähtisin kavereiden kanssa viikoks pariks viettämään hauskaa, mutta ei. tästä ei tule hauskaa, tämä on vakavaa ja ahkeraa opiskelua KOKO AJAN. or not. ihmisten hyvästelykään ei tunnu pahalta, kun ei osaa ajatella, että oikeesti 5kk on aika pitkä aika, vaikka se menee hujauksessa. ainakin mulla, koska en vietä nk. normaalia arkea. voi teitä raukkoja arjen sankareita täällä suomessa, joiden päivärytmi ja rutiinit ei muutu miksikään. toisaalta ei munkaan. suomiviinalla ryyppääminen vaihtuu vaan halpaviineihin :D.

mutta se on nyt adjööö ja bon voyage mulle. palailen asiaan taas Ranskassa.

seuraavaan,
vilperi