ei hitto. nyt se on lähellä. lähtö Ranskanmaalle siis. eijuma! panikointia, tupakkaa, jännäkakkaa ja kaikkea. tunteet vaihtelee laidasta laitaan; surullisesta iloseen, haikeesta innostuneeseen. äitin kanssa vietetään modernia perheyötä, koneilla, koska kumpaakaan ei nukuta. mä en tiedä miksei sitä nukuta, ku ei se ees oo lähdössä minnekään? kai?
mulla on siis ihan absurdi olo koko lähdöstä ja viidestä kuukaudesta ulkomailla. tuntuu siltä, että lähtisin kavereiden kanssa viikoks pariks viettämään hauskaa, mutta ei. tästä ei tule hauskaa, tämä on vakavaa ja ahkeraa opiskelua KOKO AJAN. or not. ihmisten hyvästelykään ei tunnu pahalta, kun ei osaa ajatella, että oikeesti 5kk on aika pitkä aika, vaikka se menee hujauksessa. ainakin mulla, koska en vietä nk. normaalia arkea. voi teitä raukkoja arjen sankareita täällä suomessa, joiden päivärytmi ja rutiinit ei muutu miksikään. toisaalta ei munkaan. suomiviinalla ryyppääminen vaihtuu vaan halpaviineihin :D.
mutta se on nyt adjööö ja bon voyage mulle. palailen asiaan taas Ranskassa.
seuraavaan,
vilperi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti